Kebne-leiri 8-24.4.2011

1.      viikolla mukana Pelle, Tom Arppe, Matti Kajola, Tapani Aimola ja minä

2.      viikolla Pelle, Tom, Anders von Bell, Markku Tehnunen, Jarmo Karvinen, Rauna Peltonen, Henrik Ylinen, minä

pe 8.4.2011 Uusimäki

Lähtö Uusimäestä klo 9. Perillä Torniossa klo 22. Matkalla noukittiin Oulusta Nikaderin toimituksena moottori. Ajo sää hyvä. Alkumatkasta tie märkä loppumatkasta kuivaa. Valoisaa koko matkan. Välillä lämintä monta astetta.

La 9.4.2011 Tornio

Lähtö Torniosta 10.20. Tie kuiva koko matkan. Tuuli yltyi kovaksi. Aurinkoista. Lämpötila nollan vaiheilla. Lounas Lansjärvissä. Maittava linströmin pihvi. Kiirunassa klo 15. Ruokaostokset ja matkan lopputaival. Perillä Paittasjärvellä klo 17. Aurinkoinen sää koko matkan. Kentällä Kiirunan väki oli joukolla ottamassa iloisena vastaan. Halauksia vaihdettiin. Oli mukava taas nähdä vuoden tauon jälkeen. Jää oli kuiva. Rata hienosti aurattu. Pelle ja Tom majoittuivat 10 mökkiin, Tapani ja Matti 9 ja minä 8. Napsin kuvia uudella kameralla. Hyviltä näyttivät. Juhlistettiin leirin alkua shamppanjalla ja wiskillä 10 mökissä ja Victor tietysti mukana.

Su 10.4.2010 Paittasjärvi

Aamu näytti aika kirkkaalta. Koottiin Twin ja Carlotte6. C5 jäi vielä odottelemaan putkeen, kun lunta alkoi sadella. Olin aika poikki pelkästä osapäivän puuhastelusta. Jo käveleminen isoilla lämpösaappailla sai jalat kihelmöimään, kun päästiin mökkiin. Otin iloisesti pienet torkut ja lueskelin. 10 mökissä oli sitten Toman tekemä A-menun kurmee ateria, jauhelihakastiketta ja spakettia. Alkuruokana oli tomaattikeittoa. Ruoka maittoi hyvin. Huomiseksi on lupailtu kirkasta säätä.

Ma 11.4.2011

Syntymäpäivänäni aurinko paistoi heti aamusta asti. Aamiaisen jälkeen valuimme jäälle laittamaan koneita lähtökuntoon. C5 oli vielä putkessa. Pääsimme jo kymmenen maissa lentelemään kenttätarkkareita mukavassa piimäisessa tuulettomassa harjoittelukelissä. Pelle teki mekaanikon tarkastuslennon Charlotte6:lla. Charlotten kroppa ehostettiin sinisessä majassa talven aikana ulkoa ja sisältä. Ja  kun vuoroni tuli lähteä kaunottarella ilmaan, tuntui taas kuin “taivas” olisi auennut. Charlotte liiteli niin sulokkaasti hiljaisessa kelissä. Roland Rotori lymyili jossain auringonpaisteelta piilossa.

Kiirunalaiset eivät taaskaan olleet pettäneet asiakkaitaan. Kahvivaunu oli paikallaan ja makoisat leivonnaiset ja kaakao odottivat siellä ostajiaan.

Illan tullen menimme hanhen marssia tuville. Sain vapautuksen vanhuusiän ylittäneenä illallisen valmistuksesta. Eilen Toma teki maittavan illallisen. Nyt oli Tapanin vuoro tehdä B-menu, kanaa ja riisiä. Maukasta. Ja pojat olivat kehitelleet jotenkin täytekakun kynttilällä. Kauneuden lisäksi se oli vielä erittäin hyvä. Kävipä tuuri, että juuri Kebne-leirin aikana täytin 60 v. Laseja kilisteltiin. Juhlapuheita ei pidetty, mutta sitä kauniimmin nelihenkinen kuoro lauloi tietysti ruotsiksi onnittelulaulun, jonka lopuksi pojat lupasivat nostaa minut koneeseen, jos en itse kykene sinne könyämään. Myöhemmin myös Viktor  ja Sven liittyivät juhlintaan mukaan. Sven oli innoissaan ensi joulukuussa tapahtuvasta Australian matkastaan. Tutkailimme kartalta heidän tulevia lentoreittejään.

Unten maille väsyneenä mutta onnellisena...

ti 12.4.2011

Aurinko oli jo herännyt, kun raottelin mökin ovea seitsemän maissa. Sää näytti hyvältä. No se näytti hyvältä silloin. Nyt kello on 8.30 ja vaaleita pilviä on kerääntynyt joka puolelle taivasta.  Sain kuitenkin Charlotten taivaalle. Löysin hyvin lyhyttä pientä nostoa, jonka vieressä oli tietysti 2m/s laskua. Eli piti yrittää tosissaan pysyä pikkupläntillä. Eihän se oikein onnistunut, mutta en kuitenkaan joutunut heti palaamaan kentälle. Maisemat olivat taas mitä mainioimmat. Näkyvyys oli vielä aika hyvä, mutta Kebneltä päin oli tulossa pilviä matalalla. Viktor ja Matti starttasivat jälkeeni. Jarmo tekstaili, että olisivat Raunan (ja ehkä Henkan) kanssa tulossa maanantaina Cesnalla.

Sää huononi lennollisesti niin, että päätin lähteä hiihtämään Nikkaluoktaan. Pojat uhrautuivat hakemaan minut sieltä. Alkumatka sujui ihmetellessä, miten niillä joka suuntaan liukkailla kulkuvälineillä oikein liikutaan. Jo ensimmäisessä nimennokassa jouduin vähentämään vaatetusta hikeä valuen. Sitten avautuikin jo Paittasjärven selkä mukavine vastatuulineen. Ja matkaahan oli yhdeksän kilometriä. Siis suoraa jään yli tarpomista. Loppupuolella alkoi sadella vähän vettä, mutta nou hätä. Kaksi moottorikelkkaa ajeli ohitseni. Kyydissä oli kummallakin sellainen pikkuvesseli. Molemmilla aurinkolasit ja naurava ilme. Taisivat nauttia menosta.

Kun pääsin jäältä pois, oli moottorikelkkauria muutamaan suuntaa. No ei kun arpomaan, mitä harhareittiä hiihtäisin. Onneksi kaikki tiet veivät kapernaumiin. Kun pääsin näköetäisyydelle hotellista, näin Viktorin heiluttavan iloisesti. Hän oli ollut hiukan huolissaan, kun lähdin yksin. Lohduttelin häntä, että onneksi nykyään on kaikenlaisia vempaimia kuten puhelin. (Se muuten olikin toisten housujen taskussa mökissä, että se niistä vempaimista.) Sisällä pojat olivat nautiskelemassa Viktorin tarjoamia pitkäksi mennen laskun kahveja. No siitä sain sitten osani minäkin. Kahvit nautittuani sukkuloin suihkuun. Ah miten mukavalta tuntui.

Mökille päästyämme piti alkaa suunnitella illallista. Vuorossa oli A- menu. Eli mestarikokki Toman vuoro tehdä ruoka. Olen tässä salaa toivoskellut, että muut unohtaisivat minun vuoroni. Ruoka oli taas maittavaa ja jälkiruuaksi oli konjakkia ja suklaamunia. Luulen, että taaskaan ei tarvitse valittaa laihtuneensa leirin aikana.

Ke 13.4.2011

Aurinko paistaa ja on pikkupakkasta. Näyttää lupaavalta klo 8.10. No katsotaan miltä näyttää, kun meidän unikeot alkavat heräillä ja aamiainen on mussutettu.

Ilta oli ilmeisesti joiltain venähtänyt pitkäksi, koska pääsin taas ensimmäisenä lentämään Charlottella. Tunne irrotuksen jälkeen oli mahtava, kuin koko avaruus olisi auennut koneen ympärillä auringossa kylpevien lumipeitteisten vuorenhuippujen hohtaessa puhtaan vakoisina. Hiukan kauempana näin Charlie 5:n kiitävän pitkin vuorijonoa. Charlotte liiteli iloisesti ylemmäs taivaalle.

Alhaalla jäällä purjekoneiden jono piteni sitä mukaa kuin mökistä heräiltiin kirkkaaseen aamuun. Toma laittoi videokameran Twinin pyrstöön tallentaakseen tätä ihanuutta myös siivettömien ihailtavaksi. Myöhemmin hän siirsi masinan oikeaan siipeen. Tymäpäivän koittaessa saamme iloitella katselemalla näitä otoksia. Onneksi kuitenkin tymät ovat jättäneet meidät vielä rauhaan.

Illallisella teimme poikkeuksen. Tapani ja Matti tekivät B-menua itselleen ysi mökissä ja me Pellen kanssa teimme Pellen spesialia, siivutettuja perunoita ja kabanossia. Toma raukka taisi jäädä ilman illallista lähtiessään viemään Sveniä Kiirunaan koneelle.

To 14.4.2011

Jälleen aurinkoinen aamu. Jouduin vaihtamaan kämpää, koska Tenhunen tuli koirineen ja poikineen kasikämppään. Muutin yhden pykälän isompaan numeroon ysiin. Piirsin oveen noita-akkavaaran.

Pojat olivat menossa Nikkaan suihkuun, mutta minä ja Viktor olimme aikeissa lentää. Keli näytti huonolta, mutta ilmassa olevilta koneilta alkoi kuulua tietoa mukavista korkeuksista. Pääsin ilmaan ja kiinni mukavaan aaltoon. Nousin heti 1700 metriin ja siitä vielä 2000 metriin. En oikein saanut tolkkua aallon suunnasta. Sahailin siksakkia onnistuen pysymään jotakuinkin aallon alueella. Välillä nosti 3 m/2 ja välillä 0,5 m/s. Lennon lähennellessä tuntia aloin suunnitella kentälle palaamista. Kesti jonkun aikaa, kun lentelin 2 m/s laskevassa kohti kenttää.

Toma ja John olivat Twinillä liikkeellä ja kohosivat mukavasti 3500 metriin. Twinissä oli kiinni videokamera, jolla matka saatiin mukavasti tallennettua.

Sää viileni koko ajan. Matti lensi C5:lla muutaman lennon. Pelle ja Tapani lensivät Twinillä vielä ihan ennen päivän päätettä.

Tänään on torstai, joten hernekeitto, punssi ja vohvelit on ainoa menuvaihtoehto. Hyvin ysi kämppään mahtui kuusi henkeä; Pelle, Toma, Viktor, Tapani, Matti ja minä. Ruoka maittoi ja juttu luisti. Käänsimme yhteisvoimin Kiirunan kerhon juhlaruokalistan suomeksi, englanniksi ja saksaksi.

Hyvin uni maittoi myös Tapanin ja Matin kämpässä. Ja ruokailu kesti oheis jutusteluineen niin, että

pojat saivat ovelasti käännettyä nukkumaanmenoaikaani eteen päin.

Pe 15.4.2011

Yllätys yllätys. Heräsin vasta kahdeksalta. Pojat olivat aika tyytyväisiä, kun en alkanut häiriköimään aiemmin. Päätä särki...

Radalla tuuli. Viktor starttasi Charlottella, Tom ja Tapani Twinillä ja Matti Charile 5:lla. Minä parantelin päänsärkyä ja Pelle oli lennonjohtokopissa. Pojat tulivat pikkuhiljaa alas ja vaihdettiin koneiden pilotteja. Toma lähti Charlottella ja Tapani ja minä Twinillä. Matti oli vielä teillä tietymättömillä. Toma taisteli Charloten 6400 metrin korkeuksiin. Epävirallinen TIMANTTI saavutettu Cumulukselle pitkään aikaan. Onneksi olkoon Toma!

Me lähdimme Pellen kanssa ruokailun jälkeen Kerstinin ja Lassen luo kylään hiihtäen. Pojat jäivät juhlimaan Toman timanttia. Vierailu sujui rattoisasti ruotsia tankaten. Takaisin saimme hiihtää kuutamossa. Polulla vastaan tuli timanttijuhlista palaileva Long John.

La 16.4.2011

Toman syntymäpäivä valkeni erittäin tuulisena. Lunta viuhui vaakatasossa. Kävin hiihtäen tarkistamassa koneiden kiinnitykset. Korjailin vitosen siipipeitot paikalleen ja kiinnitin ne vielä kumilonkeroilla. Kiristin Charlotten ja Twinin siipikiinnityksiä. Saapa nähdä saisinko vihdoin suihkupäivän. Tukka alkaa olla mukavan tahmea.

Mene kohta Viktorin luo Tapanin ja Matin läksiäiskahveille. Samalla katsottiin Toman ottamia kuvia koneelta. Upeita.

Anders tuli juuri, kun kaivattu suihkupäivä oli toteutumassa. Pelle uhrautui kyyditsemään minut Nikkaan. Ah sitä tunnetta, kun kuuma vesi valui pitkin ryvettynyttä kroppaa.

Yöksi tuuli yltyi myrskyksi. Mökki tuntui lähtevän lentoon. Ujellukseen oli mukava nukahtaa.

Su 17.4.2011

Aamulla aurinko pilkisteli ja lunta sateli hiljakseen yltyen myöhemmin oikein rättisateeksi. Lojuilimme mökeissämme ja nautimme lukemisen riemusta.

Kyllästyin kuitenkin loikoiluun ja lähdin tarkistamaan koneiden kiinnitykset. Peltsi oli tullut Penttisten kanssa. Olivat jo antaneet ensiapua Charlotten siiville. Olivat huojuneet jo arveluttavalla tahdilla. Twinin pyrstö oli pudonnut jalustalta aiheuttamatta kuitenkaan vahinkoja. Isä Penttisen avustuksella sain sen takaisin. Yö oli ollut aika raju.

Kävimme poikain kanssa tarkistamassa autolle jäältä ylösnousureitin. Ei näyttänyt kehuttavalta. Jäässä oli jo parinkymmenen sentin syvyisiä kolosia. Mätimme niihin ensiapuna lunta.

Päätin lähteä hiihtolenkille. Pakkasin reppuun kahvia ja leipää. Tuuli oli aika kova. Läksin hiihtämään nimeä ympäri vasten tuulta. Aurinko porotti ja lumi pöllysi tunturin laella. Pysähdyin suojaisaan paikkaan kahvittelemaan ja nauttimaan upeasta näköalasta. Oli rattoisaa hiihdellä myötätuuleen. Moottorikelkkaura kääntyi mantereelle poroaidan läpi. Siitä pääsin laskettelemaan kohti niemen yli kiitotien alkupäähän. Ja silloinkos taivas tummeni ja tuuli yltyi ihan hurjaksi. Vedin huppua päähän ja puskin tuulta päin ihan tosissani. Koneet häämöttivät jäällä. Anna ja Johan olivat lasten kanssa peuhaamassa radan varressa. Pikin konetta ankkuroitiin jäähän.

Sukelsin kymppimökkiin kyselemään, joko saisi ruokaa. No kyllä siinä taas tovi meni, ennen kuin menu D, perunoita ja silliä ja makkaraa, oli valmiina. Maittavaa oli. Päälle pelattiin hassuja pelejä Toman kännykällä.

Ma 18.4.2011

Mahtava lumimyrsky. Menimme Anderssin kanssa aamulla aikaisin tarkistamaan koneiden kiinnitykset. C8 oli pudonnut takajalustalta. Nostimme ja kiinnitimme sen paremmin. Tuuli oli valtava. Lumi pöllysi. Taapersimme takaisin mökkikylään ja hautauduimme kirjojen maailmoihin.

Pelle ja Tomakin vihdoin heräilivät. Toma läksi kuvausretkelle mökkien ympäristöön.

Ti 19.4.2011

Hyvä lentopäivä. Anderskin pääsi vihdoin ilmaan ja  lensi neljä kertaa Twinillä. Kävin Charlottella kaksi kertaa. Toisella kerralla pääsin 2000 metriin Södrabranttenin päällä.

Ke 20.4.2011

Upea päivä. Suihkuun Nikkaan. Koneet baanalle ja ilmaan. Tein Pellen kanssa hienon aaltoharjoittelukeikan Karmasparkkenin päällä. Tuuli oli kova 10 m/2 pohjoisesta. Jäälle tultua odottelin Viktorin ilmasta ja läksin harjoittelemaan Pellen neuvoja yksin. Ja mukavaa oli. Aallon repalekin oli vielä samoilla paikoilla. Harjoittelu tuntui niin hauskalta, että tein suoran laskun nedflygninzonen läpi suoraan medvindiin. Tuuli oli hiukan tyyntynyt.

Illalliseksi saimme maailman parhaita Toma spesial lihapullia. Nimitimme Toman Kebne mestarikokiksi.

Nurmet kävivät koko pesueen voimin vierailulla. Akselilla oli jopa oma koneensa mukanaan.

Yhdeksän maissa saimme taas täydennystä jengiimme. Rauna, Jarmo ja Henkka tulivat Ivalon kautta kierrellen ja kaarrellen. Vapautimme kasi mökin heidän käyttöönsä. Anders muutti norjalaisen kaverin kanssa seiska mökkiin. Minä muutin Pellen mökkiin.

Kolmikko tuli vielä naapurista vierailulle ja nukkumaan pääseminen “hiukan” viivästyi. No ehkä siitä oli taas hyötyä. Jaksoin aamulla pysytellä sängyssä hiukan kauemmin.

To 21.4.2011

Aamu on harmahtava. Vi ska se.

Lentopäivästä tuli hyvä. Henkka ja Raunakin huvittelivat pari tuntia Twinillä. Illan suussa valmistauduimme suureen Kiirunan kerhon Kebne-leirin 50 kerran juhlaan Nikkaluoktassa. Juhla alkoi boisenmarjajuomilla ravintolan yläkerrassa. Iloinen puheensorina ja suurista ikkunoista avautuva henkeä salpaava näköala suoraan Katskalleneille siivitti juhlaa.  Pekan kutsu siirtyä alakertaan juhlapöytien ääreen otettiin innolla vastaan. Kaikilla vatsa oli aika tyhjäkäynnillä pitkän lentopäivän jälkeen. Yli 70 henkeä löysi hyvin paikkansa kauniissa ravintolasalissa. Pekka toivotti kaikki tervetulleiksi. Hirvi ja jäämöykky (lakkahyydyke) tai vaihtoehtoisena lohi, maistuivat erinomaisilta. Toma mittasi salin desibelit, arvoksi tuli 75. Suomalaisten ehdottomasti parhaiten pukeutunut oli Tuomas Nummela.  Hyvä Tuomas.

Pe 22.4.2011

Viimeinen lentopäivä. Tuulee. Aurinko paistaa.

Ryöstimme Toman kanssa Twinin. Kovalla työllä ja tuskalla pääsimme hinautumaan pikkuhiljaa korkeammalle. 1700 metrissä alkoi helpottaa. Viktor näytti hoitavan hikisen osuuden hinauksella keikkuen yllämme jo meidän vääntäessä 1200 metrissä. Vähitellen onni alkoi aueta tasaista 2 m/s. Kone nousi kauniisti ja maisemat paranivat sitä mukaa. Jäämerelle asti ei kuitenkaan näkyvyyttä ollut. Pilviä pompotteli edessä. Sitä mukaa,, kun nousimme pilvet vaihtoivat paikkaa. Aina aukesi uusia ja uusia lumihuippuja näköpiiriin pilvien seasta. Kohoaminen loppui 3600 metrissä, eikä uutta aaltoa löytynyt kurvailuista huolimatta. Huvittelimme vauhtilennolla 250 km/h. Korkeus putosi 2000 metriin.

Törmäsimme mukavaan 4 m/s aaltoon Nikan päällä. No ei kun takaisin ylös. Johan lenteli näköetäisyydellä. Me lentelimme Kebnen huippua kohti ja Johan aivan kuin leijui kauniisti sivuttain 10-20 m korkeammalla ylitsemme. Mahtavaa. Ja olin tietysti saanut Toman kameran jotenkin jumittumaan, niin että leirin paras kuva jäi saamatta. No Tomaltahan vempaita löytyi. Pieni videokamera esiin ja kuvaa. Nähtäväksi jää, mitä tallentui. Odotellen uutta ylilentoa, mutta turhaan.

Suuntasimme KebneKaisen huipulle. Huippu näkyi pilvien yläpuolella. Yritin tallentaa silmilläni huikeaa näkymää talvipimeiden ratoksi. Siinä ei sitten takkatulia tarvita, kun ensi syksynä lojun sohvan pohjalla silmät kiinni ja “lennän”.

Teimme vielä kerran alas hurjastelun ja kipusimme 3500 metriin. Sen ylemmäksi emme päässeet. Anders odotteli alhaalla jo konetta kiihkeästi ja vessakin alkoi vähitellen kutsua. Nokka kohti Paittasjärven kenttää ja sauva eteen. Sai siinä välillä posket lommolla, ollaanko sitä menossa sivuttain nurin vai tehdäänkö tässä pystäriä, mutta ei, sallituissa rajoissa liikuttiin.  Lennon lomassa aina välillä kuulimme radiosta hihkaisuja. Alhaalla selvisi, että Viktorhan se siellä riemuitsi. Aivan uskomatonta, että vanha konkari voi vielä nauttia lennosta noin täysin rinnoin. Viktor oli pelkkää aurinkoa, kun saavuimme mekin vihdoin jäälle. En ole kertaakaan kuullut hänen olevan noin tohkeissaan. Ja minä kun luulin, että melkein kolmetuntinen lento olisi vienyt miehestä jo puhdin. No nainenkin voi olla erehtyväinen.

Hieno päivä. Rauna huvitteli ensimmäisellä Kebnen yksipaikkaislennollaan puolitoista tuntia. Rauna ja Henkka ottivat kaiken ilon irti leiristä käymällä Nikan skootterikuljetuksella Fjälstationilla.

Haikein mielin siinä tuli taas koneet purettua putkiin.

Houkuttelin Tuomaksen ja Håkanin hakemaan hinausrahat mökiltä, niin ei kaikkien tarvinnut tarpoa edestakaisin rahanhakureissulla. Kymppimökissä oli parhaimmillaan 12 henkeä. Sanooko joku, että mökit ovat pienet.

La 23.4.2011

Kahdeksalta Stig tuli kuljetus stigan kanssa noutamaan muuttokuormaamme autoille. Mökki oli siivottu pikana. Toma on yllättävän tehokas, myös siivoamaan. Klo 9.10 starttasimme jäältä. Pelkona oli, että jää sulaa rannalle meno kohdasta liikaa. Kauniisti keikkuivat autot ja putket yli töyrään. Töyräällä tarkistus C5 putken sisuksiin. Korjaustöihin. Siipikannake oli irtoamaisillaan. Pelle ja Sven siinä sitten nokatuksin vempaimen kimpussa ja me muu jengi, kahdeksan henkeä, katselimme tietävinä vierestä. Kahdenkymmenen minuutin kulutta homma oli hoidettu ja Buickin kone hyrähti taas käyntiin. Viimeiset halaukset ja nokka kohti Kiirunaa.

Matka taittui rattoisasti Buickin pehmeällä penkillä. Ruokailu Lantjarvilla. Maittavaa oli. Töressä tankkaus ja kohta oltiinkin jo ohittamassa Torniota. Aurinko paistoi edelleen iloisesti, mutta majoitus alkoi jo mietityttää. No minä olin tietävinäni hyvän motellin tien varrelta. Jatkoimme iloisesti matkaa, mutta mutta... Temmeksessä aloin vähän ihmetellä, missä se motelli oikein luuraa. Pysähdyimme Rantsilassa mietimishampurilaisille. Samalla kyselin grillin pitäjältä majoituksen saatavuutta. Kyllähän se järjestyi. Yövyimme upeassa 11 hengen hirsihuvilassa 100 euron hintaa. Tuo summa minulta olisi pelkästään yksin mennyt hotellissa. Hyvä minä. Iltakin kului rattoisasti saunoen, suihkutellen ja kuunnellen jazzia.

Aamulla oli tarkoitus herätä yhdeksältä, mutta klo 7.15 alkoi kuulua omituista murinaa ja tärinää. Kurkin sängyn alle. Pöllytin tyynyä. Ja vihdoin se hirviö löytyi patjan alta. Tärisevä herätin laite (jonkun unohtama). No eihän se uni sitten enää tullut. Pujahdin ulos lämpöiseen kevätaamuun.

Kinokset olivat korkeat, kun lähdimme kotoa. Nyt bongasin jääjärkäleitä isoissa joissa, kurkipariskuntia, lukuisia kuoveja, leskenlehtiä, valkovuokkoja, narsisseja, vihreää nurmikkoa. Buickissa oli yli 30 asteen lämpö ja vihdoin oltiin taas kotona.