Oripää Camp 6-11.7.2009

Ma 6.7.2009

Ensimmäinen leiripäivä valkeni aurinkoisena. Ajoin Yläneeltä Oripäähän. Ja tulin juuri ajoissa kentälle auttamaan LUYIn IYn kasaamisessa. Kasasimme ensin Iyn Jorman ja Markon toimesta. Sitten käsittelimme C6n.

Briefing alkoi klo 10.30. Tänään piti olla vapaata lentoa, mutta koska sää näytti niin oikulliselta, annettiin ensimmäisen päivän tehtävä jo tänään. Tehtävä olikin näin aloittelijalle aika mittava Oripää – Tervahauta – Koski - Forssa – Oripää yhteensä 238 km.Olisin kyllä iki onnellinen, jos suoriutuisin ensimmäiselle käännepisteelle Tervahautaan ja takaisin.

Erinomainen lounas mansikkakakkuineen oli klo 11. Loggeriin ladattiin käännepisteet. Marko veti C6 14-kiitotien päähän starttia varten.

Starttasin klo 13.50. Keli näytti hyvältä. Sain hinauksesta heti kunnon nostoa 3-4 m/2. Pilviraja tuli vastaan 1600 metrissä. Lähdin liukuun seuraavalle pilvelle kohti Tervahautaa. Meillä oli määräys pitää ennen starttia Oripään taajuus 123.200. Jännitin taajuuden muutosta pulilanne 122.750, mutta hyvin se sujui.

Lensin pilveltä pilvelle hiukan vasemman kautta. Vihdoin puljan vetäjä Hannukin oli ilmassa ja matka alkoi toden teolla. Pyhäjärvi näkyi isona vasemmalla puolella ja käännepistekin kahden pienemmän järven päässä. Lentelin ensin pitkin tielinjaa, ennenkuin minulle selvisi, että voin katsoa suunnan loggerista. Hienoa.

Pilviä oli kiitettävästi, mutta jouduin 800 metrin korkeuteen joksikin toviksi, ennen kuin tuskaisena vihdoin löysin kohdan, missä taas pääsin 1200 metriin. Jatkoin matkaa ja sain Hannulta aina välillä ohjeita. Olin 18 km Tervehaudalta, kun Hannu kehoitti meitä, minua ja Iyllä lentävää Jormaa palaamaan Oripäähän. Keli alkoi lauttaantumaan. Olin vielä tuskainen, koska en ollut saanut lisää korkautta. Olin taas 800 metrissä. Onneksi Hannu lenteli yläpuolellani ja osoitteli siten, mistä voisi noston löytää. Ja vihdoin aloin kohota 3-4 m/s. Sain myös ohjeen painella Loggerista määränpääksi Oripään. Korkeutta sain kerättyä 1700 metriä. Hannu kehoitti lähtemään loppuliukuun. Korkeus riittäisi hyvin kentälle. Kiertelin kuitenkin kantavien ja nostavien alueiden kautta.

Ilmoitin kentälle tulostani 5 km Oripäästä. Ihmettelin, miksi matka näytti niin lyhyeltä vaikka matkaa pitäisi vielä olla. Kentän päällä olin sitten 1000 metrin korkeudessa. Eiköhän se selitä Loggerin matkan. Ilmoitin maalilijan ylityksestä. Avasin jarrut ja aloin kierrellä kentän länsipäässä. Laskeuduin kiitotielle 32. Lasku sujui ongelmitta.

Nyt sitten jännään huomiseen asti, riittikö matka HC matkaan. Se on lähellä niin kuin Juhan Menkijärvellä lentävä viisi tuntinen.

Upea päivä. Upea lento. Oli mukavaa lentää ensimmäistä matkaa Hannun hoivassa. Kiitos. Pelkästään tämän lennon vuoksi kannatti Oripäähän tulla, vaikka koko loppu viikko olisi heikkoa säätä.

Ti 7.7.2009

Herätessä aurinko paistoi. Eli lennosta oli taas toivoa. Kun avasin Turun lentokerhon kämpän oven, kuului heti toimiston suunnalta “Kyllä se HC-suoritus oli.”. Jihuu nyt on sitten HC kasassa.

Jouni piti meille luennon radioliikenteestä. Hyvä esitys.

Heti perään pidettiin päivän briefing. Tutkailimme yhdessä säätilannetta. Hannulla oli meille taas mukava päivätehtävä. Päätä kyllä alkoi huimata. Oripää – Hämeenlinna – Somero - Oripää. Ajattelin heti, että oikaisen oman osuuteni Forssasta Somerolle, jos matka alkaa sujua.

Veimme taas koneet 14 päätyyn. Lähdin joukon alkupäässä. Hinauksesta irrotuksen jälkeen jäin pyörimään 0-1 m/s nostoon. Kävin välillä 400 metrissä, mutta pikkuhiljaa kone alkoi nousta. Pääsin 700 metriin. Muita koneita oli tullut ilmaan. Kaikilla tuntui olevan vaikeuksia korkeuksien kanssa. Päätin, että jään pyörimään kentän ympärille. Keli tuntui niin huonolta. Puolituntia pyörin nostoja metsästäen, sitten oli lähdettävä laskuun. Hyvä niin. Eilinen lento ja jännitys painoi vielä kroppaa. Tein hallilaskun.

Ei mennyt kuin tovi, niin alkoivat kilpakumppanini yksi toisensa jälkeen myös laskeutua. Päivä oli siis pulkassa.

Pistimme sekä IYn että C6 putkiin tulevalta sateelta suojaan. Purkaminen ja kasaaminen alkaakin jo sujua aika hyvin.

SUIOn simulaattori viriteltiin lentokuntoon. Sillä sitten innokkaimmat jäivät lentelemään, kun lähdin kohti Ylänettä.

Ke 8.7.2009

Aamulla pilvistä. Ajelin Oripäähän aamuluennolle. Aiheena oli onnistuja. Hyvä luento.

Briefing oli nopea, mutta selkeä. Ei tehtävää, mutta halukkaat pääsevät ilmaan. Ruokailu ja

sen jälkeen Hannu kertoili meille muutaman tunnin matkalennon saloja. Erittäin mielenkiintoista.

Koneet kasattiin taas yhteisvoimin.

Lentämään pääsimme noin neljän maissa. Nean johdolla meitä lähti kolme konetta ilmaan. Pilviä mukavasti taivaalla ja Nea jäi kiertämään korkeutta. Minä perässä. Ja sinnehän sitä jäätiin. Pilvenpohjat olivat 850 metrissä. Siinä sahailin kentän läheisyydessä. Vahdin koko ajan Nean konetta ettemme törmäisi. Se oli helppo havaita. Siinä oli samanlaiset oranssit maalaukset kuin C6:ssa. Marko lenteli omiaan. Kävi Ylänettä vilkaisemassa ilmasta päin.

Hannu tuli myös ilmaan. Siinä vaiheessa oli idästä lähestymässä sadepilvi. Kiertelin välillä pilven vieressä, jossa veti mukavasti ylöspäin. Pääsin 900 metriin. Nea lenteli yläpuolellani 1000 metrissä. Hannu tarkkaili sadepilven liikkeitä. Minä päätin kuitenkin, että haluan tehdä oman laskuni ilman vesisateesta johtuvaa ruuhkaa. Aloin lennellä pikkuhiljaa laskevassa. Tein siistin laskun 32:lle. Nea tuli aika pian jälkeeni. Marko viihtyi ilmassa. Hän tuli laskuun vasta, kun pilvi oli kentän päällä. Sadetta ei kuitenkaan tullut.

Konesulkeiset taas pystyyn. Koneet putkiin ja kämpälle kahville. Kolme leiripäivää takana ja jokaisena on lennetty.

To 9.7.2009

Tymäpäivän viettoa. Satoi kaatamalla ja myrskysi.

Hannu piti kiitettävän perusteellisesti luentoja koko päivän. Käytiin läpi maanantain lentoja See You avulla, vinkkejä matka-/kilpalentoon, opeteltiin Volksloggerin ja PDAn käyttöä.

Pe 10.7.2009

Aamulla vielä satoi hiukan, kun lähdin kohti Oripäätä. Aamiaisen jälkeen otimme kisaa simulaattorilla. Lensimme vuoristossa. Osa säilytti jopa siipensä. Minä en.

Lähdin ip Yläneelle. Sää oli muuten hyvä, mutta tuuli oli aikamoinen. Oikein sopiva metsäretkisää. Saappaat jalkaan, reppu selkään ja menoksi kohti korpea. Olin palailemassa takaisinpäin pitkospuita myöten, kun Marko soitti ja kertoi, että tunnin päästä olisi mahdollisuus lentää. No siinä sitten pistin saapasta toisen eteen viuhaa vauhtia. Lentämäänhän oli päästävä ja joutuisasti.

Kentälle tultuani ilmassa oli jo monta konetta. Marko avusti herra X:n avulla C6 taasen lentokuosiin. Hinaus tapahtui kiitotieltä 24. Sivutuuli oli vielä aika kova. Pääsin hinauksesta hienosti nostoon suon päällä. Hieno pilvijono tuli kentälle päin. Lähdin sitä sahaamaan ylätuulen puolella edestakaisin. Korkeus kieppui 600-800 metrin välillä. Taas yläpuolellani viuhui aina silloin tällöin toinen purtsikka. Erittäin mukava iltalento. Kiertelin ja kaartelin ja etsiskelin parasta nostopaikkaa pilvien alta. En oikein saanut selvää. Mutta onneksi ilmassa pysyin tukevasti. Tuuli toi aina kentälle päin. Ei tarvinnut kuin vahtia, etten mene ohi sen.

Tunnin pyörittyäni lähdin laskuun, koska odotettavissa oli haastava lasku aika kovan sivutuulen takia. Kaartelin hyviin asemiin jo 600 metrissä. Sain radiolla vielä tiedon käytettävästä kiitotiestä. Tuuli sorti tosi paljon myötätuuliosalla. Pidin vauhtia 110-120 km/h. Kone oli pidettävä aika lailla kallellaan finaalissa. Laskin hiukan kauemmas radalle. Lasku onnistui hyvin. Hiukan ennen kuin siipi otti maahan, kone teki kauniin hitaan käännöksen tulosuuntaan. Täytyypä kysellä, olisinko voinut tehdä jotain asian hyväksi.

Huomenna pitäisi C6 saada taas tavalla tai toisella kotikentälle Nummelaan.

La 11.7.2009

Tänään sää näyttää lupaavalta.

Aamulla Henry Viitanen piti meille luennon matkalennosta siirtymisestä kilpalentoon. Erittäin mielenkiintoinen esitys. Siitä kyllä sai myös matkalennnosta haaveileva irti asoita.

Briefingissä annettiin AAT tehtävä alueelle Oripää – Vampula – Humppila – Koski. Pilvenpohjat olivat aika matalalla. Pääsin kentän päällä ainoastaan 900 metriin, jonka jälkeen starttasin kohti Vampulaa. Nostoja kyllä löytyi pilvijonosta, mutta en oikein päässyt ylemmäs enemmänkin alemmas. Ohitin ensimmäisen käännepisteen, mutta korkeutta oli enää 700 metriä. Eli jotain pitäisi löytyä. Lensin lupaavan pilven alle, mutta sepä ropeksi vettä koneen nokalle.

Kyselin 57lta, missähän se Vamupulan kenttä olikaan. Ensin oli hiukan hakusessa nuo suunnat. Kun vihdoin sain koneen oikein päin, oli matkaa Vampulan kentälle vielä 10 km ja korkeutta enää 600 metriä. 4 km ennen Vampulaa katsoin jo tosimielessä alla olevia lupaavia peltoja. Onneksi niitä riitti. Päätin laskea peltoon. Tein kauniin kierroksen oppikirjan mukaisesti tutkaillen pellon pintaa. Laskupellon kasvusto näytti lyhemmältä kuin muut ympärillä olevat. Tein normaalin laskun. Tähtäsin pellon keskiosassa olevalle vaaleammalle kasvustoa vailla olevalle kohdalle. Jarrut auki ja aika hyvin se siihen osui. Maakosketus oli pehmeä. Maakiidossa, joka ei ollut pitkä, kuului vaan läps läps, kun sokerijuurikkaan varret läpsyivät. Koneen pysähdyttyä, ilmoitin C6 olevan pellossa ja kaikki hyvin (kuva Galleriassa).

Siinä sitten ihmettelin. Soitin Jormalle, joka olikin jo kuullut asiasta. Sain läheisellä tiellä kulkevilta ihmisiltä tarkan tien nimen. Noutoporukka oli siis matkalla. Osoitetta jouduttiin kyllä vielä tarkentamaan seuraavan autoilijan maantiekartasta.

Pellosta pois saanti sujui myös aika hyvin. Jorma leikki hevosta vetämällä narusta ja me Raimon ja yhden apuun tulleen henkilön kanssa työnsimme. Vauriot pellolle olivat mitättömät. Sain pellon omistajan myös paikalle, joka oli vaurioista samaa mieltä.

Päivän saldo. Kisaan lähteneistä viisi konetta teki maastolaskun, lisäkseni Mia, Marko, Kimmo ja Hannu.

Illalla oli vielä hieno tulosten julkaisutilaisuus kämpän edustalla. Sarjojakin oli saatu kehiteltyä Hot ja Standard. Hotin voitti Kimmo ja Standardin vei Nummelaan kimppa Marko/Jorma.

Oripää Campin saldo. HC.Yksi maastolasku lisää. (Maastolaskuihin suhtautuminen muuttui. Maastolaskuja pitää tehdä, että turha niiden jännittäminen jää pois.) Lentojen ja teorioiden yhteiselo. (Aamupäivien ja tymäpäivien hyvistä teoriaesityksistä aina jotain jää opiksi.) Yksi lentokenttä lisää. Campin upea tunnelma. Eli suosittelen kaikille ensivuonna Oripää Campia.