Ma 29.6.2009

Aamu alkoi kinastelulla, miten lennetään ja kuka lentää kuinkakin kauan. No sopuun päästiin ja lähdettiin yhdeksän jälkeen koneiden kimppuun. Purettiin suojukset Twinistä ja C6:sta. Ajateltiin kuitenkin tarkistaa vielä hinaustilanne ennen kuin alamme lykkiä koneita 04 päähän.

Tilanne oli tyrmäämäävä. Ei hinauksia. Toista hinauskonetta huollettiin ja toinen oli kaiketi lähtenyt alueelta pois. Hiukan toivoa annettiin myöhemmälle iltapäivälle. No asennemuutosta tarvittiin nyt rutkasti. Mitä tehdään.

Pojat jäivät halliin leikkimään simulaattorilla. Oikean purjekoneen puolikkaalla, jossa oli tietokoneen avulla purjelento-ohjelma kokeiltavana. Mukavaa kuului olevan.

Minä suuntasin kohti kentän toisella puolella olevaa Menkijärveä. Ihanalta tuntui uiskennella viileässä vedessä. Lämpöä oli jo 29 C. Asettelin pyyhkeen puiden siimekseen ja aloin loikoilla mukavassa vienossa tuulessa.

Koska hinauksia ei ollut vieläkään näköpiirissä, lähdimme Kuortaneelle syömään. Hyvältä pizza maistui. Shoppaillakin tietysti hiukan piti. Piipahdettiin läheisen urheilukaupan aleen. Ja tarttuihin sieltä meille kullekin jotain matkaan.

Kentälle takaisin päästyämme lentämään pääsyn toive hiukan parani. Hinauskone oli kunnossa ja oli vielä lähdössä tekemään palotarkastuslennon. Lupasi vetää siinä samassa muutaman koneen ylös. Ikävä kyllä meidän vuoromme tuli vasta sitten kun kone tuli takaisin tehtävän suorittaneena muutaman tunnin kuluttua.

Tapani veti koneet 04 päätyyn. Me kipitimme Ollin kanssa Twinin siivissä. Ja kuumahan siinä puuhassa tuli. Piti käväistä taas uimassa. Muut jäivät puuhastelemaan koneiden kimppuun. Muutama tunti siinä sitten lojuiltiin koneen lähettyvillä. Minä yritin unosia kovalla penkillä.

Vihdoin yhdeksältätoista saatiin Twini ilmaan ja heti sen perään myös C6. Olli ja Rainer lilluttelivat upeassa iltakelissä. Minä vain piipahdin siellä. Mukavaa silti oli. Hyvä tutustua taas kenttään rauhassa.

Lankakin oli ilmestynyt kentälle, kun tulimme koneiden säilytysalueelle. Mukavaa oli porinoida. Taidan olla täällä Menkijärvellä kuuluisuus. Kaikki tietävät SuoMarjan. Nytkin olivat maassa olijat nopeasti nappailleet kuka mitäkin juomaa kuultuaan lähdöstäni ilmaan. Taisivat luulla, että pääsevät taas MarjaSuolle koneen hakureissulle. Lempinimeni johtuu viime kesäisestä onnistuneesta maastolaskusta läheiselle turvesuolle aamulla ennen kelin alkua.

Tiistai 30.6.2009

Leikin aamulla taas pojille käkikelloa yhdeksän maissa. Saimme heti aamusta vieraan, joka ei tuonut kovinkaan iloisia viestejä. Armeija oli varannut ilmatilan itselleen puoleen yhteen asti ja vielä mahdollisesti jopa neljään. Näkyi kuinka mielialat kämpässä laskivat nollalukemille. Ei siis tänäänkään kunnon lentoja.

Söimme aamupuuron ja lähdimme vielä kuitenkin tarkistamaan tilanteen. Pahin toteutui. Saimme pinnat vasta neljältä. Siihen menessä olimme päässeet yksimielisyyteen myös siitä kuka lentää.

Juha ja Rainer lensivät Twinillä upean parin tunnin lennon. Tapani lensi C6:lla. Me Ollin kanssa keksimme kokeilla Hannun kanssa Puchaczilla syöksykierreharjoituksia. Ollin harjoitus sujui hyvin. Maasta näki hyvin miten opettaja ensin näytti, miten homma tehdään. Sitten tuli Ollin harjoitukset. Ihan hyvin menivät. No minun vuorollani kävikin niin, että 1400 metrissä kun opettaja näytti, miten homma hoidetaan, minä sanoinkin, että en haluakaan tehdä sitä itse. No eipä siinä mitään, opettaja näytti vielä kerran. Huh miltä tuntui. Nokka suoraan kohti järveä mukavassa kiertoliikekeessä. Vastajalan korjauksen vaikutuksen odottelu tuntui niin tuhottoman pitkältä. No oikenihan se kone. Upeaa.

Ajattelin, että otetaanpa tässä kaikki ilo irti. Hannu tempaisi vielä koneen silmukkaan, joten siinä sitä sitten keikuttiin pää alaspäin turvavöiden varassa. Upea lento. Laskun tein sentään itse. Kyllä tällä koneella lentelisi. Olinkin sitten pelkkää aurinkoa, kun kömmin koneesta ulos.

Kylläpä tällaisen lennon jälkeen sauna maistui hyvältä. Uintivesikin oli mukavan lämmintä. Ja kyllähän nuo mustat varpaat kaipasivat kuuraamista. Nyt on taas olo niin puhtoinen.

Keni tuli vahvistukseksemme Räyskälästä Grobilla.

Iltanuotio vielä kutsuu.

Ke 1.7.2009

Aamulla tapani mukaan herätin kämpän asukit yhdeksältä. Söimme aamupuuron ja ilmoitimme Twinin joukkueella Keni, Juha, Olli ja minä pian alkavaan Tinttiralliin.

Briefing oli klo 11. Tehtävä oli Menkijärvi – Alavus – Soini – Menkijärvi 127 km. Jäimme odottelemaan kelin kehittymistä. Kävin välillä Tapani kanssa kaupassa Alajärvellä. Palattuamme olivat koneet vielä kentällä odottelemassa keliä. Eli taisi olla tehtävän lentäminen tältä päivää ohi.

Otin startin C6:lla. Pyörin hetken 2m/s nostossa sitten saman verran laskevassa. Lennosta tuli lyhykäinen. Rainer ja Olli pyörivät mukavasti kaarrossa korkealla yläpuolellani. Tapani lähti pian alastuloni jälkeen. Hän liittyi kolmen koneen koplaan, jotka tekivät kaunista kaartoa 1600 m korkeudessa. Olinpa hiukka taas kade.

Hannu tuli hakemaan laiduntamassa ollutta Puchaczia. Ja kysäisi, lähdenkö lentämään. No tietty olin valmis. Ei kun kone radalle ja ilmaan. Jouduin kuitenkin istumaan takana, koska lisäpainot puuttuivat. En ihan yltänyt kunnolla ohjaimiin, joten Hannu hoisi lentopuolen. Taistelimme korkeutta 700 metriin asti, mutta sitten piti luovuttaa. Alas oli tultava. Niin sinne olivat palanneet myös Twin ja C6.

Sää oli tyyni. Ukkonen oli nousemassa kentän länsipuolella. Rainer päätti kuitenkin, että annetaan Juhalle tyypit LS4. Juha istui koneeseen ja nousi taivaalle hinauksessa. Aikansa kierreltyään hän teki kauniin laskun kentälle.

Minä kipaisin saunalle ja pojat laittoivat koneet pakettiin. Pulahdin raikkaaseen veteen ja sitten saunan löylyihin. Toisella uintikerralla alkoi ukkostaa. Tuli hiukka kiire palata majapaikalle. Juuri kun saavuin, alkoi sataa. Sade muuttui hetkessä peukalonpään koikoisiksi rakeiksi. Maa tuli ihan valkoiseksi.

Nyt on ruokailtu Tapanin tekemää maukasta tomaattipastaa. Pojat on saunassa ja ikkunasta katsoessa puiden väleissä väreilee ilma sumuisena.

Keni lupasi päivällä lennättää meitä Grobilla, joten odottelen tässä mukavaa iltalentoa.

Ja iltalentohan oli mitä kaunein. Lähdimme usvan reunustamalta kentältä ilta-auringon paistellessa noin klo 22. Aivan upea lento. Usva leijui kaikissa notkelmissa ja aurinko näkyi horisontissa. Laskeutuminen sujui mutkattomasti, vaikka usvaa oli myös kiitotiellä. Hieno pehmeä lasku.

To 2.7.2009

Aurinko paistoi, kun heräisimme. Tintiirallin toisen päivän briefing oli klo 10. Hinaukset alkaisivat klo 12 ja kisa aloitettaisiin klo 13. Arpanonni oli suosinut minua, joten pääsin Kenin kanssa ilmaan. Pääsimme lähtemään ensimmäisinä. Olipa taistelua saada kone nousemaan. Olimme kuitenkin hyvissä asemissa 1350 metrin korkeudessa, kun lähtölinja avattiin klo 14. Tehtävä oli sama kuin olisi eilen ollut. Eli suuntasimme kohti Alavusta. Pilvien kautta kierrellen pysyi matkakorkeutemme jotakuinkin 1300 ja 1400 metrin välillä. Sain harjoitella jyrkkää kaartoa. Alavuden kääntöpisteen jälkeen otettiin suunta vasemmalle olevien pilvien kautta kohti Soinia. Pääsimme hyvin Ähtärijärvelle, mutta siitä vaikeudet alkoivat. Korkeutta oli enää 900 metriä. Soinille oli matkaa 8 km, mutta se oli aukossa. Loggerin akku hyytyi, joten emme saisi käännepistettä kuitattua. Käännyimme takaisin pilvijonoon päin ja aloitimme hillittömän korkeuden metsästyksen. Välillä Keni sanoi jo katselevansa peltoja laskumielessä. Ähtärijärven toisella puolella pilvet kuitenkin vetivät. Pääsimme takaisin 1200 metriin. Menkijärvelle vastatuuli oli todella kova. Matka ei tuntunut juurikaan etenevän. Pujottelimme kuitenkin pilvi pilveltä kohti kenttää. Kentällä korkeutta oli 600 metriä. Lasku oli hyvin vaativa. Kova sivutuuli ja laskevaa. Sain aikaiseksi pienen pompun. No saimme kuitenkin koneen onnellisesti takaisin kentälle.

Juha oli vielä ilmassa C6:lla yrittämässä viiden tunnin lentoa. Onnistuminen oli hyvin lähellä. Mutta ei. Olimme Kenin kanssa kahvilla, kun kuulimme Juhan tulleen alas muutamaa minuuttia liian aikaisin. Nostoa ei vaan enää ollut.

Sauna ja uinti olivat taas tarpeen.

Illalla tarjolla lettuja ja Kenin Räyskälä sketsi.

Räyskälän syysjuhlissa viime vuonna esitetty sketsi oli naurettavan hyvä.

pe 3.7.2009

Aamu valkeni hiukan pilvisenä. Tinttirallin kolmannen päivän briering oli klo 11. Tehtävä annettiin ja päätettiin seurata sään etenemistä. Aloitus sovittiin alustavasti klo 13.

Roudasimme taas sekä Twinin että C6:n 04-kiitotielle. Jäkätin hiukan Juhalle, kun jouduin juoksemaan koko matkan siiven kärjessä. Autoa ei kuulema voinut ajaa hiljempaa.

Taivaalle tähyiltiin ja pilviä seurailtiin. Kentän yli meni sakeahko pilivipeite. Kumpiaisia näkyi Alajärven suunnassa. Tapani lähetettiin nostojen nuuskijaksi. Ensin näytti lupaavalta, kun kone tuntui nousevan. Mutta lento jäi kuitenkin lyhykäiseksi. Kisa päätettiin perua tältä päivältä. Näyttää nyt siltä, että Kenin ja minun lentoni oli ainoa kisalento, jonka Cumulus tekee. Huomenna olisi Rainerilla ja Ollilla tietysti vielä mahdollisuus.

Eilinen pistetilanteemme oli 541 pistettä ja viides sija.

Päätimme lähteä syömään Kuortaneelle. Pitsa maistui taas hyvältä ja jutut lensivät. Keni lähtee tänä iltana takaisin Räyskälään lentäen Grobilla. Ehkä hyvä niin, sillä palleani on kipeä jatkuvasta nauramisesta.

Kävin pikasaunassa ja uimassa. Pojat lähtivät vuorostaan sinne.

Pe 4.7.2009

Aamu valkeni harmaana. Paksu pilvikatto ilahdutti meitä aamupuuron aikana. Breefing kuitenkin pidettiin. Jotain toiveita lentämisestä vielä oli.

Hosse tarjoutui lentämään matkustajankelpuutustarkkarin meille. Minä otin tarjouksen vastaan ilolla. Siitä sitten vaan Twini 22 kiitotien päähän ja koneen tarkastusta tekemään. Ensin tarkistettiin kaikki paperit koneen ja minun. Tarkastukseen kuuluu, että matkustaja pitää osata neuvoa ja ohjata koneeseen. Siinä sitten puin varjoa Hossen päälle ja selitin pulputtaen matkustajalle kerrottavia asioita. Hosse istui nyt niitattuna takapenkillä turvavyöt kierällä. Hinauskone starttasi ja lento alkoi. Korkeutta joku pari sataa metriä, kun kone alkoi tehdä omituisia liikeitä. Takapenkiltä käskettiin korjata tilanne. Toimitus uusittiin muutaman kerran. Irrotus tapahtui 700 metrissä. Kiitin taas onneani, että olin ollut Hannun syöksykierrekieputuksessa, koska seuraavaksi jouduin palauttamaan koneen parista syöksykierteestä. Sitten sain tehdä sakkausharjoituksen ja vielä sivuluisun. Korkeutta oli enää 400 metriä, joten aloimmme valmistella laskua. Laskussa oli taas kovahko sivutuuli, jota korjasin onnistuneesti. Maakosketus oli pehmeähkö. Maakiidossa kuitenkin kone ajautui kiitotien oikean reudan yli. Onneksi se johtui Twin heikohkoista jarruista. Lento onnellisesti läpi.

Ei tarkastus kuitenkaan ollut vielä läpäisty. Hosse tenttasi vielä kaikenlaisilla kysymyksillä ilmatiloista yms. No nyt kuitenkin on lentopäiväkirjassani hieno kuittaus oikeudesta kuljettaa matkustajia. Jihuuuuuu...

Tarkastuslentoni aikana satoi hiukan. Eli keliä ei ollut, joten Tinttirallin päivätehtävä peruttiin.

Lennot oli siis taas lennetty Menkijärvellä. Pakkasimme koneet putkiin ja suuntasimme kohti Oripää Campia.

Kiitos taas Vaasalaisille vieraanvaraisuudesta ja mukavan mukavasta leiristä.